Palkan alentaminen – miten se tapahtuu lain puitteissa ja milloin työnantajalla on oikeus yksipuolisesti alentaa palkkaa?

Työsopimuksessa määritellään molempia osapuolia sitovat ehdot, joita ei lähtökohtaisesti muuteta puolin eikä toisin. Palkka on yksi olennaisimmista työsopimuksen ehdoista ja palkan alentaminen on mahdollista vain kun tietyt reunaehdot täyttyvät. Työnantaja ei siis lähtökohtaisesti voi muuttaa palkkaa yksipuolisesti, vaan asiasta on sovittava työntekijän kanssa.

Palkan muuttaminen sopimalla

Vaikka työnantajalla on työnjohto-oikeutensa nojalla usein oikeus muuttaa esimerkiksi työaikaa tai työntekopaikkaa koskevia ehtoja, on suurempiin työehtojen muutoksiin kuitenkin saatava työntekijän suostumus. Suostumuksella voidaan työsopimuksen ehtoihin tehdä suuriakin muutoksia. Työnantaja ja työntekijä eivät kuitenkaan voi sopia työlainsäädännön ja työehtosopimuksen vastaisesta palkasta tai muusta ehdosta. Työlainsäädäntöä epäedullisemmin tehdyt sopimukset ovat pätemättömiä, vaikka työntekijä olisi tähän antanut suostumuksensa. Työnantaja on tällöin velvollinen maksamaan vähintään työehtosopimuksen mukaisen minimipalkan.

Suostumus palkan muuttamiseen annetaan aina henkilökohtaisesti ja se tulee pyytää jokaiselta työntekijältä erikseen. Työntekijöiden edustaja, kuten luottamusmies, ei voi antaa kollektiivisesti suostumusta työntekijöiden puolesta edes yhteistoimintamenettelyssä.

On kuitenkin hyvä muistaa, että vaikka työnantaja ehdottaa sopimusta työehtojen muuttamisesta, ei työntekijällä ole velvollisuutta allekirjoittaa tällaista sopimusta. Mikäli ehtojen muutosten hyväksyminen askarruttaa, voi aina pyytää lisäaikaa, jolloin voi selvittää mitä seuraamuksia ehtojen muuttaminen tuo tullessaan ja mitä oikeuksia työntekijällä on ennen päätöksen tekemistä.

Valitettavasti joskus on tullut ilmi, että työnantaja painostaa työntekijää allekirjoittamaan uuden sopimuksen uhkaamalla työsuhteen päättymisellä. Tällöin on syytä kääntyä luottamusmiehen tai lakimiehen puoleen.

Palkan alentaminen yksipuolisesti

Työnantajalla saattaa joissakin tapauksissa olla oikeus muuttaa työntekijän palkkaa yksipuolisesti. Muuttaminen edellyttää aina, että lainmukaiset irtisanomisperusteet täyttyvät. Tällöin palkan alentaminen voidaan katsoa työsuhteen päättämisen vaihtoehtona. Alempaa palkkaa voidaan soveltaa vasta työnantajaa sitovan irtisanomisajan jälkeen.

Korkein oikeus on katsonut ratkaisussaan, että kun yhtiön taloudelliset edellytykset tarjota työtä olivat vähentyneet ja sillä oli oikeus irtisanoa työntekijöitään, voitiin irtisanomisen sijasta yksipuolisesti alentaa työntekijöiden palkkaa. Palkkojen alentaminen ei kuitenkaan saa olla ainoa toimenpide yrityksen taloudellisen tilan parantamiseksi. Palkkojen alentaminen on oltava välttämätöntä ja se voi toimia yhtenä toimenpiteenä muiden saneeraustoimenpiteiden joukossa yrityksen toimintaedellytysten turvaamiseksi.

Palkkaa saatetaan pyrkiä alentamaan myös yhtiön uudelleenjärjestelyjen perusteella tai liikkeen luovutuksen yhteydessä. Tämä ei kuitenkaan ole lähtökohtaisesti sallittua, vaan niin ikään vaaditaan työntekijän suostumus tai todelliset irtisanomisperusteet. Siksi onkin hyvä tarkistaa esimerkiksi uuden tehtävänimikkeen työsopimuksen allekirjoitustilanteessa, että palkka on sama, kuin mitä on aiemmin sovittu.

Käytännössä yksipuolisen palkan alentaminen tapahtuu irtisanomalla vanha työsopimus ja solmimalla uusi, uusin ehdoin. Uusi sopimus astuu voimaan vasta, kun aikaisemman työsopimuksen irtisanomisaika on täyttynyt. Mikäli työntekijä ei hyväksy ja allekirjoita uutta työsopimusta, katsotaan työsuhde päättyneeksi irtisanomisajan päätyttyä.

Sara-Kerttu Ikonen, lakimies

Asianajotoimisto Legistum Oy

Lähetä viesti

Osituksen sovittelu

Avioliittolain lähtökohta

Puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden osittaminen tulee kyseeseen tilanteessa, jossa ositukselle on olemassa ositusperuste, eli puolison kuolema tai avioero. Puolisoilla tulee myös olla avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Puolisoilla on avio-oikeus siihen omaisuuteen, jota ei ole poissuljettu avioehtosopimuksella avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta. Mikäli puolisoilla on tosiasiallinen avio-oikeus mihinkään toisensa omaisuuteen, tulee ositus toteuttaa, mikäli toinen puoliso tai kuolintapauksessa kuolinpesän osakas sitä vaatii.

Ositus toimitetaan lähtökohtaisesti nk. puolittamisperiaatteen mukaisesti. Tällöin osituslaskelman perusteella vähemmän omistavalla puolisolla on lähtökohtainen oikeus saada tasinkoa enemmän omistavalta puolisolta.

Kuolintapauksessa toimitettava ositus

Kuolintapauksessa toimitettavassa osituksessa saa omaisuutta luovuttava osapuoli lähtökohtaisesti itse päättää, mitä se haluaa luovuttaa. Luovuttava osapuoli saa myös luovuttaa rahaa sellaisen omaisuuden sijaan, jonka haluaa itse pitää. Tällöin luovutettavissa oleva rahamäärä määräytyy kuitenkin lähtökohtaisesti omaisuudelle osituksessa määrätyn arvon mukaisesti. Ositukselle ei ole laissa säädettyä määräaikaa myöskään kuolintapauksessa. Ositus tulee kuitenkin suorittaa ennen perinnönjakoa.

Kuolintapauksessa leski voi myös vedota avioliittolain 103 §:n mukaiseen lesken tasinkoprivilegiin.  Leskelle kuuluva tasinkoprivilegi myöntää leskelle oikeuden olla luovuttamatta omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille.

Osituksen piiriin kuuluva omaisuus

Ositus kohdistuu avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen, jolloin avio-oikeudesta vapaan omaisuuden voi eritellä pois osituksen piiristä. Kun osituslaskelmassa huomioidaan avio-oikeuden alainen omaisuus, vaikuttaa avio-oikeuden alaiseksi tulkittava omaisuus suoraan mahdollisesti suoritettavan tasingon määrään. Avio-oikeudesta vapaan omaisuuden osalta tulee osoittaa mitä omaisuutta on poissuljettu ja millä asiakirjalla. Omaisuuden erottelu toimitetaan avio-oikeuden ulkopuolisen omaisuuden osalta.

Sovittelu

Lähtökohtaisesti osapuolet voivat sopia avio-oikeuden alaisen omaisuutensa jakamisesta sopimusjakona.  Myös pesänjakajan toteuttamassa toimitusjaossa pesänjakaja pyrkii ensisijaisesti selvittämään edellytykset sovinnolle.

Mikäli osapuolet eivät pääse keskinäiseen sopimukseen, mutta on tiedossa, että nk. puolittamisperiaatteen mukaan toimitettava ositus johtaisi muuten kohtuuttomaan lopputulokseen, voi ositukselle vaatia sovittelua avioliittolain 103 b §:n perusteella. Tämän mukaisesti ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen, taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua.

Osituksen sovittelua harkittaessa erityisesti huomioitavia seikkoja ovat:

-avioliiton kestoaika

-puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä

-muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.

Osituksen sovittelu voi olla ratkaisu ja peruste myös tilanteessa, jossa avioehtosopimuksen pätevyys on toisen puolison toimesta kyseenalaistettu.

Ositusta voidaan sovitella useilla eri perusteilla, joiden vaikutusten arviointi vaatii kokonaisvaltaista harkintaa. Kohtuuttomuuteen vetoavan puolison tulee myös näyttää lähtökohtaisesti väitteensä toteen. 

Tiia Tuovinen, lakimies

Asianajotoimisto Legistum Oy

Pitääkö ositus tehdä avioerotilanteessa?

Avioliittolain lähtökohta

Avioliittolain mukaan omaisuuden ositus on toimitettava, kun avioeroa koskeva asia on vireillä, taikka kun avioliitto on purkautunut, jos puoliso tai kuolleen puolison perillinen sitä vaatii.

Jos puolisoilla on yhteistä omaisuutta, on omaisuus vaadittaessa jaettava omaisuuden osituksessa taikka erottelussa.

Jos puolisolla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, on omaisuuden osituksen sijasta toimitettava ainoastaan puolisoiden omaisuuden erottelu.

Miten avio-oikeus määritellään?

Puolisolla on avio-oikeus toisen puolison omaisuuteen silloin, jos puolisoilla ei ole avioehtosopimusta. Tällöin puolisoilla on lähtökohtaisesti oikeus kaikkeen toisen puolison avioliiton aikaiseen omaisuuteen.

Puolisoilla voi myös olla avioehtosopimus ja silti oikeus toisen puolison avioliiton aikaiseen omaisuuteen. Tällöin avio-oikeuden laajuus riippuu siitä, millä ehdoilla avio-oikeus on avioehtosopimuksessa rajattu.

Toisinaan voi olla kiistanalaista, onko pätevää avioehtosopimusta ylipäätään laadittu – onhan avioliitolaissa määritelty tietyt kriteerit pätevälle avioehdolle.  Tällöin osapuolilla on käytännössä mahdollisuus vedota myös avioehtosopimuksen pätemättömyyteen.   On kuitenkin asia erikseen, kannattaako avioehtosopimuksen pätemättömyyteen vedota. Vaikka pätemättömyyteen vetoaminen on kummallekin osapuolelle kuuluva oikeus, tulee tälle olla todellisuudessa vahvat perusteet.     

Sopimus- vai toimitusjako?

Puolisoilla voi olla täysi avio-oikeus toistensa avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen, mutta tällöinkin puolisot voivat lähtökohtaisesti sopia ositettavasta omaisuudesta arvoineen. Osapuolten omaan sopimiseen perustuvaa jakoa kutsutaan sopimusjaoksi. Tällöin osapuolet hyväksyvät yhdessä ositussopimuksella, miltä osin ja millä ehdoin haluavat osituksestaan sopia. Ositussopimus tulee laatia kuitenkin kirjallisesti avioliittolain mukaisessa määrämuodossa, jotta se voidaan tulkita kaikissa tilanteissa molempia osapuolia sitovaksi.

Mikäli osapuolet eivät saavuta keskenään sopimusta tai eivät ole ylipäätään halukkaita keskinäiseen sopimiseen, voi asian selvittämisen siirtää ulkopuolisen henkilön vastuulle. Tällöin ulkopuolinen henkilö voi edelleen pyrkiä toteuttamaan sopimusjakoa osapuolten välille. Vaihtoehtoisesti ositusta toimittamaan voidaan hakea myös pesänjakaja.  Hakemus pesänjakajan määräämisestä osoitetaan tuomioistuimelle ja tuomioistuin päättää, määrääkö ehdotetun henkilön toteuttamaan jakoa. Tätä ennen kummallakin osapuolella on lähtökohtainen oikeus myös vastustaa pesänjakajan määräämistä.

Tuomioistuimen määräämänä pesänjakaja toimittaa osituksen nk. toimitusjakona. Pesänjakaja huomioi molempien osapuolten esittämät seikat, joiden osoittamiselle varataan puolin ja toisin mahdollisuus.  Hyvän pesänjakajan toimintamalleihin kuuluu hakea lähtökohtaisesti sovintoa osapuolten välille. Tällöinkin avioliittolain lähtökohtaisesta puolittamisperiaatteesta on mahdollista poiketa sovittelulla.          

Pitääkö ositussopimus rekisteröidä?

Ositussopimusta ei tarvitse rekisteröidä. Osituksen rekisteröinti tai sen rekisteröimättömyys ei siten vaikuta osituksen pätevyyteen. Ositussopimuksen rekisteröinti Digi- ja Väestötietovirastolle antaa sen sijaan suojaa toisen puolison velkojia vastaan.

Ositussopimuksen rekisteröinnille ei ole itsessään säädetty määräaikaa. Mikäli osapuolella on kuitenkin tiedossa esimerkiksi toisen osapuolen huomattava velkaantuminen, kannattaa niin sopimiseen kuin myös rekisteröintiin liittyvät seikat selvittää kokonaisuudessaan ennen sopimukseen sitoutumista.

Missä ajassa ositus tulee tehdä?

Osituksen toimittamiselle ei ole laissa määriteltyä aikarajaa. Kuolinperusteisessa osituksessa ositus on joka tapauksessa toimitettava ennen perinnönjakoa

Tiia Tuovinen, lakimies

Asianajotoimisto Legistum Oy

Perunkirjoitus etäyhteyden välityksellä

Perunkirjoitusvelvollisuus

Perunkirjoitus tulee järjestää Suomessa perintökaaren mukaisesti kolmen kuukauden kuluessa vainajan kuolemasta. Perunkirjoituksen tarkoituksena on selvittää kuolinpesän varat ja velvollisuudet velkoineen.

Perunkirjoitus tulee järjestää, jotta jokaisella kuolinpesän osakkaalla on mahdollisuus perehtyä omaan perillisasemaansa kyseisessä kuolinpesässä. Kuolinpesän osakkaat vaihtelevat tilannekohtaisesti riippuen edesmenneen henkilön perhetilanteesta ja esimerkiksi siitä, onko hän laatinut ennen kuolemaansa testamenttia. Velkaisten kuolinpesien osalta on huomioitava myös velkojien rooli kuolinpesässä heille kuuluvan tiedonsaantioikeuden puolesta.

Kuolinpesän osakkaan osallistumisoikeus

Perintökaaren mukaisesti kutsu perunkirjoitukseen tulee antaa kuolinpesän osakkaille tiedoksi hyvissä ajoin. Kutsumistapaa ei ole tarkemmin laissa säädetty, mutta hyvän tavan mukaista ja tarkoituksellista on, että kutsu annetaan siihen oikeutetuille tiedoksi kirjallisesti.

Kuolema ei kysy lupaa, eikä katso aikaa tai paikkaa. Toisaalta perillispiiri saattaa olla toissijaisine perillisineen laaja ja esimerkiksi kansainvälisen ulottuvuuden omaava. Perunkirjoitusta koskevien toimeksiantojen osalta tuleekin usein vastaan kysymyksiä sellaisten tilanteiden osalta, joissa kuolinpesän osakkaita on esimerkiksi ulkomailla ja kuolinpesän osakkaat ovat kiinnostuneita perunkirjoituksen erilaisista toteuttamismahdollisuuksista.

Vaikka kuolinpesän osakkaalla ei ole velvollisuutta osallistua perunkirjoitukseen, on perillisasemassa olevalla henkilöllä tähän yleensä tahto. Käytännön ongelmaksi voi kuitenkin muodostua perunkirjoitukseen pääseminen esimerkiksi aikataulullisten, välimatkaan tai matkustusrajoituksiin liittyvien ongelmien vuoksi. Tällöin perunkirjoituksen voi toteuttaa osin tai kokonaan etäyhteydellä siten, että kaikilla kuolinpesän osakkailla on tosiasiallinen mahdollisuus osallistua heille tarkoitettuun tilaisuuteen.

Perukirjan sisältö

Tällä hetkellä Verohallinnon toimialaan kuuluu valvoa perukirjan toteuttamista perintöverotuksen ja veroilmoittamisen vaatimusten mukaisesti, jotka eivät itsessään kiellä perunkirjoitusten järjestämistä etäyhteydellä. Etäyhteydenkin välityksellä toimitettavan perunkirjoituksen osalta Verohallinto vaatii esimerkiksi kaikki tarvittavat tiedot kuolinpesän osakkaista, testamentinsaajista, vainajan ja lesken varoista ja veloista sekä perheoikeudellisista olosuhteista kuolinpesässä. Edellä mainittujen osalta tulee huomioida myös vaaditut liitteet.

Perukirjan tulee sisältää myös yksilöity selvitys perunkirjoituksen ajasta, paikasta ja toimittamistavasta sekä tieto siitä, ketkä ovat olleet paikalla toimituksessa ja siten tietoisia toimituksessa esitetyistä asioista. Läsnäoloa koskevasta vapaaehtoisuudesta huolimatta perukirjassa tulee olla valaehtoiset vakuutukset ja todistukset niin pesän ilmoittajalta kuin niin kutsutuilta uskotuilta miehiltä.

Asianajotoimistot ovat mahdollistaneet perunkirjoituksen toimittamista erityisesti kuluneen vuoden aikana etäyhteyden välityksellä. Tällöin kuolinpesän tarpeet ja käytettävissä olevat tekniset välineet tulee huomioida tapauskohtaisesti ja perunkirjoitus toteuttaa tämän mukaisesti. Myös etäyhteydellä toimiessa tulee kuitenkin muistaa varmistaa, että perukirja täyttää sitä tarvitsevien viranomaisten ja toimijoiden, kuten esimerkiksi pankkien käyttötarkoitusten mukaiset vaatimukset.

Tiia Tuovinen, lakimies

Asianajotoimisto Legistum Oy

Lakisääteisten kokousten ja neuvotteluiden järjestäminen etänä

Taustaa

Neuvotteluiden ja lakisääteisten kokousten järjestäminen etänä tuli erityisen ajankohtaiseksi koronaviruksen aiheuttamien kokoontumisrajoitusten vuoksi. Esimerkiksi yhtiökokousten, yhdistysten kokousten ja YT-menettelyiden toteuttaminen etänä on yleistynyt. Etäneuvotteluiden järjestämisessä nousee esiin muutamia käytännön kysymyksiä. Näitä asioita voivat olla esimerkiksi, miten varmennetaan oikeiden osallistujien läsnäolo ja kaikkien puheoikeuden käyttämismahdollisuus. Myös äänestysten luotettava järjestäminen esimerkiksi yhtiökokouksissa olisi mahdollistettava. Edelleen on huomioitava tietosuoja, liike- ja ammattisalaisuudet ja tietoturva ylipäätään.

Etäneuvottelutilanteet

Etäneuvottelutilanteita on lukuisia. Etäneuvotteluita voivat olla muun muassa sopimusneuvottelut, asiakastapaamiset, oikeudelliset menettelyt, kuten välimiesmenettely, YT-neuvottelu, yhtiökokoukset, yhdistysten kokoukset ja asiakirjojen laadintatilaisuudet ja asiakirjojen vahvistaminen allekirjoituksin.

Sopimusneuvottelut sisältävät usein liike- ja ammattisalaisuuksia sekä henkilötietoja. Sopimusneuvotteluissa on usein tarve jakaa useille ihmisille tai ryhmille asiakirjoja sekä mahdollistaa niiden reaaliaikainen kommentointi. Välimiesmenettely on puolestaan kokonaisuudessaan ei julkinen.

Yhtiökokouksissa erityisongelmana on äänestäminen. Suljettu lippuäänestys voi olla hankalaa järjestää etäyhteyksien avulla. Erityisesti hallituksen jäsenten valinta suljetulla äänestyksellä on usein suotavaa. Samoin äänestysmenettely, jossa valitaan yksi tai useampi ehdokas yhdenaikaisesti (kuten juuri hallituksen valinta) voi olla hankalasti järjestettävissä.

Usein on tarpeellista varmistaa, ettei kokoukseen osallistu ketään ulkopuolista. Tällaisesta varmistuminen on erityisen ongelmallista etäkokousympäristössä, koska sen tarkastaminen, että etäyhteyden toisessa päässä ei ole ketään kuvan ulkopuolella, on käytännössä mahdotonta. Tähän ainoa toimiva keino on pyytää jokaiselta osallistujalta allekirjoitettu sitoumus, että kokoukseen ei osallistu ylimääräisiä henkilöitä. Tähän voidaan käyttää muun muassa sähköisen allekirjoituksen mahdollistavaa järjestelmää. Tietyissä tapauksissa, kuten todistajan kuuleminen välimiesmenettelyssä, tulisi kyetä varmistamaan, että todistaja ei käytä valmiiksi kirjoitettua lausumaa tai muita ”ohjeita”. Etämenettelyssä tämäkin on haasteellista.

Suurin osa etäkokouksiin käytetyistä ohjelmistoista on tehty neuvottelukäyttöön, mutta varsinaiseen kokouskäyttöön ne ovat osittain puutteellisia tai sisältävät rajoitteita, joiden johdosta tarvitaan erillisiä lisäominaisuuksia tai ohjelmia.

Etäkokousten tietoturvallisuus

Yleensä etäkokoukseen voi liittyä ainoastaan henkilö, jolle kutsu on lähetetty esimerkiksi sähköpostilla. Tämä ei kuitenkaan poista sitä mahdollisuutta, että kokoukseen osallistuisikin joku muu, esimerkiksi kirjautumalla toisen käyttäjän sähköpostiin. Tästä syystä, lisävarmistuksena kokoukseen liittyjän henkilöllisyydestä voidaan käyttää esimerkiksi tekstiviestillä tai postitse lähetettävää tunnistetta tai molempia. Esimerkiksi yhtiökokouksissa isännöitsijä tai asunto-osakeyhtiön hallituksenpuheenjohtaja voi tekstiviestillä lähettää koodin, jonka kokoukseen osallistuja ilmoittaa liittyessään. Näin saadaan niin sanottu kaksinkertainen varmuus siitä, että osallistujan todellakin on sama henkilö kuin kutsuttu.

Ulkopuolinen voi olla myös läsnä etäyhteyden päässä kuvan ulkopuolella ilman että järjestäjä voi tätä havaita. Tätä varten esimerkiksi erillisen osallistujan antaman sitoumuksen käyttäminen voi olla perusteltua.

Teknisillä ratkaisuilla on mahdollista järjestää onnistunut ja lakisääteinen kokous, eivätkä niiden hankintakulut ole kovinkaan suuret, joskaan ilmaisiakaan ne eivät ole. Etäkokousten onnistunut järjestäminen onnistuu suunnittelemalla kokoukset hyvin etukäteen etäkokouskäytännöt huomioon ottaen. Esimerkiksi tunnistautuminen voidaan järjestää useita teknologioita ristiin käyttäen, jolloin saadaan vahvaa pankkitunnistautumista vastaava suoja väärinkäytöksiä vastaan. Myös suljetun äänestyksen järjestäminen on mahdollista esimerkiksi Teamsissa käyttäen forms työkaluja. Sujuvan ja riittävät ominaisuudet takaavan kokouksen järjestäminen edellyttää etukäteissuunnittelua ja erilaisten ohjelmistojen käyttöönottoa.

Etäkokoukset ovat usein aikaa ja kuluja säästäviä, mutta niihin liittyy edelleen rajoitteita, joista johtuen varsinkin korostetun arkaluontoisia tietoja sisältävissä neuvotteluissa, joissa tieto ja siksi myös osallistujat pitää saada rajattua mahdollisimman tehokkaasti, perinteinen kasvokkain neuvottelu on edelleen perusteltu menettelytapa.

Janne Mettovaara, toimitusjohtaja

Asianajotoimisto Legistum Oy