Lasten vuoroasuminen

Avioero tai jo sen suunnittelu käynnistää tyypillisesti useammasta osa-alueesta koostuvan selvitystyön, joka pitää perinteisesti sisällään avioeron hakemiseen liittyvän asiakirjan lisäksi ainakin asumis- ja varallisuusjärjestelyistä sopimista. Tilanteissa, joissa perhe käsittää kahden aikuisen lisäksi muitakin osapuolia, kuten lapsia, tulee tyypillisesti kyseeseen myös lasten huollosta, tapaamisesta, asumisesta ja elatuksesta sopiminen, jolloin kyseeseen voi tulla myös vuoroasuminen. Eri suuntiin lähtevät aikuiset mahdollistavat parhaiten turvallisen kasvuympäristön lapselle ottamalla vastuun yhteistä vanhemmuutta koskevien pelisääntöjen ja sitä koskevien oikeuksien sekä velvollisuuksien sopimisesta. Lasten lisäksi on tietysti huomioitava, että yhtä lailla myös koirasta tai esimerkiksi gerbiilistä voidaan haluta sopia.

Miten vuoroasumisesta voidaan sopia?

Uudistunut lapsenhuoltolaki (laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983) on ollut tätä artikkelia kirjoittaessa voimassa tuoreimpine muutoksineen pian vuoden. Lain muutoksilla oli tarve reagoida lain kirjaimen tasolla tosiasiassa muuttuneisiin käytänteisiin. Käytännössä jo ennen lakimuutosta vanhemmat ovat voineet sopia myös lastenvalvojan tai tuomioistuimen vahvistamasta vuoroasumiseksi kutsutusta käytännöstä, jossa lasta koskeva tapaamisoikeus järjestetään molemmille vanhemmille lähtökohtaisesti yhtä suureksi tai ainakin lähes yhtä suureksi siten, että lapsi asuu vuorotellen kummankin vanhemman luona. Käytännössä vuoroasumisesta voidaan puhua silloin, kun lapsi asuu vähintään 40 % ajasta toisen vanhempansa luona. Nimellisesti lapsen asuminen määrätään lähivanhemmalle ja lapsi saa tavata etävanhempaa laajalla tapaamisoikeudella yhtä tai lähes yhtä paljon. Mikäli vanhemmat eivät asu yhdessä, voidaan sopia myös siitä, että lapsi asuu pääsääntöisesti vain toisen vanhemman luona, jolloin lapsella on oikeus tavata toista vanhempaansa. Mikäli lapsia on useita, tehdään jokaisen lapsen osalta oma sopimus.

Lapsella on oltava yksi virallinen asuinpaikka

Vuoroasumisjärjestelyllä lapsen asuessa tasajaolla vuorotellen molemmilla vanhemmillaan, on lapsella käytännössä kaksi asuinpaikkaa. Lapsi voi kuitenkin virallisesti olla kirjoilla vain yhdessä paikassa, joka tulee ilmoittaa Digi- ja väestötietovirastolle. Samassa yhteydessä voidaan kirjata myös vuoroasumista koskeva tieto. Kirjoille merkitsemistä päätettäessä on syytä huomioida, että jatkossa esimerkiksi lapsen lähikoulu ja kuljetukset määräytyvät lähtökohtaisesti sen osoitteen mukaan, jonne lapsi on kirjoilla. Asioista voi olla mahdollista kuitenkin sopia kuntakohtaisesti.

Toisinaan toiselle vanhemmista tulee perusteltu tarve vaihtaa paikkakuntaa esimerkiksi uuden työn perässä. Huolimatta siitä onko lähi- tai etävanhempi, tulee molemmilla vanhemmilla olla järjestelyiden niin salliessa oikeus tehdä myös oman elämänsä jatkamisen kannalta sellaisia päätöksiä, jotka voivat johtaa lasten muuttamiseen ja siten esimerkiksi koulun vaihtamiseen. On kuitenkin huomioitava, että yhteishuoltajina lähtökohtaisesti molemmat vanhemmat hyväksyvät lapsia koskevat järjestelyt. Toisaalta juuri vuoroasumisen ei voida katsoa soveltuvan parhaiten tilanteisiin, joissa toisen vanhemman tulee muuttaa pidemmänkin matkan päähän. Kauemmaksi lapsesta muuttavan vanhemman tulee toisaalta varautua siihen, että hänen voidaan kohtuullisena eleenä olettaa vastaavan suurentuneista kuljetuskustannuksista pääosin itse.

Etuudet vuoroasuessa

Asumistukea ja muita etuuksia myönnettäessä lapsi voidaan ottaa huomioon vain toisen vanhemman ruokakunnan jäsenenä. Esimerkiksi lapsilisä ja kansaneläkelaitoksen myöntämä elatustuki maksetaan vain toiselle ja lähtökohtaisesti sille vanhemmalle, jonka luona lapsi on kirjoilla.

Elatusapu ja vuoroasuminen

Ensisijaisesti on huomioitava, että vuoroasumisratkaisun tulee perustua pelkän vanhemman tahdon tai taloudellisten intressien sijaan nimenomaan lapsen tarpeeseen ja etuun. Vuoroasuminen itsessään ei poista velvollisuutta elatusavun maksamiseen. Elatusavun määrää laskettaessa onkin huomioitava, että arvioinnin tulee olla tapauskohtaiset olosuhteet huomioivaa. Todennäköisimmin vanhemmat päätyvät jatkamaan elämäänsä hieman erilaisin asumisjärjestelyin, jolloin myös tosiasiassa aiheutuvat kustannukset ja tulot, joihin kustannuksia verrataan, ovat osapuolten välillä eriävät. Tällöin oikeusministeriön elatusapuohjetta noudatettaessa päästään puoliksi jaetusta asumisratkaisusta huolimatta elatusvastuun osalta todennäköisesti myös muuhun kuin 50/50 -lopputulokseen.

Laajasta tapaamisoikeudesta poiketen vuoroasumistapauksissa elatusapu voidaankin vahvistaa nimenomaan tarveharkinnan perusteella kumman tahansa vanhemman maksettavaksi.

Tiia Tuovinen, lakimies

Asianajotoimisto Legistum Oy