Suomen avioliittolain kannalta puolisot voivat määrätä lain muotomääräykset täyttävällä avioehtosopimuksella siitä, rajataanko puolisoiden oikeutta toistensa avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen avioliiton päättyessä ja jos rajataan, miltä osin.
Avioliittolakia tulkiten avioehtosopimus onkin tarkoitettu ns. joko tai -sopimukseksi: kyseisen sopimusmuodon tarkoitus on määrätä nimenomaan siitä, onko oikeutta vai eikö sitä ole. Avioliittolain 3 luvun 41 §:n mukaisesti ”Muita kuin tässä sanottuja poikkeuksia älköön kihlakumppanien tai puolisoiden välisin sopimuksin tehtäkö siitä, mitä puolisoiden omaisuussuhteista on säädetty.” Suppeasti tulkiten on lähdettävä siitä näkökohdasta, ettei avioehtosopimuksella tule siten sopia esimerkiksi siitä, miten mahdollinen jako avioliiton päätyttyä tapahtuu.
Siitä huolimatta solmivatko puolisot avioehtosopimusta, heidän on mahdollista sopia erillisellä sopimuksella siitä, miten yhteinen omaisuus jaetaan avioliiton päättyessä. Tällaista sopimusta kutsutaan avioeron varalle tehtäväksi sopimukseksi tai myös kiteytetymmin osituksen esisopimukseksi.
Avioeron varalle tehdyn sopimuksen sitovuus
On huomioitava, että siinä missä avioehtosopimuksen voimassaolon voi määrätä myös kuolemanvaraiseksi, voivat sopijapuolet sopia niin kutsutulla esisopimuksella jaon tarkemmista ehdoista vain toisiaan sitovasti, eli avioerotilanteiden varalta. Kuolintapauksissa mahdollinen oikeus ositukseen siirtyy kuolinpesälle, jolloin kuolinpesän osakkaat neuvottelevat osituksen toteuttamisesta itsenäisesti. Siten aviopari ei voi sopia keskinäisen omaisuuden jakamisestaan kuolintapauksissa osapuolia sitovasti muuten kuin testamentilla, jolle on omat muotomääräyksensä.
Määrämuoto
Toisin kuin avioehtosopimukselle, avioeron varalle tehtävälle sopimukselle ei ole säädetty erityistä määrämuotoa. Sopimusta ei tarvitse myöskään rekisteröidä. Osapuolet voivat sopia sopimuksen sisällöstä ja tarkemmista ehdoista melko vapaasti. Sopijapuolten on kuitenkin syytä varmistua sopimuksen ehtoja kirjatessaan siitä, onko annetut määräykset annettu juridisesti tulkiten siinä muodossa kuin osapuolet ovat tarkoittaneet. Sopimuksen oikeusvaikutuksesta on syytä varmistua jo ennalta sen varalta, että omaisuuden jakamisesta tulee sen soveltamishetkellä riitaa. Sopijapuolten allekirjoitusten lisäksi sopimukselle on syytä hankkia myös ulkopuoliset todistajat, jotka voivat mahdollisen riitatilanteen tullessa todistaa osapuolten tarkoituksen allekirjoittaa kyseessä oleva sopimus. Usein todistajien käyttämisellä on ennen kaikkea myös preventiivinen oikeussuoja.
Osituksen vai erottelun esisopimus?
Avioliittolain mukaanavioeroa koskevan asian ollessa vireillä taikka avioliiton purkauduttua omaisuuden ositus on toimitettava, jos puoliso tai kuolleen puolison perillinen sitä vaatii.
Jos kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen, on omaisuuden osituksen sijasta toimitettava vaadittaessa puolisoiden omaisuuden erottelu. Avioliittolain mukaan ositus ja siten ositussopimus on tehtävä myös ennen perinnönjakoa.
Avioeron varalle tehtävää sopimusta nimitetään usein nimenomaan osituksen esisopimukseksi. Avioliiton aikana omistussuhteiden rajat voivat kuitenkin käytännössä hälvetä tai omaisuutta omistetaan yhteisesti. Tällöin voi olla, ettei eron hetkellä myöskään omaisuuden erottelun toteuttaminen ole selkeää. Edellä mainitun mukaisesti avioliiton päättyessä puolisoilla on oikeus ositukseen siltä osin, kuin eivät ole poissulkeneet avio-oikeutta. Osituksen erottelu suoritetaan puolestaan avio-oikeuden ulkopuolisen omaisuuden osalta.
Tiia Tuovinen, lakimies