Avioliiton päättyessä on jommankumman osapuolen vaatimuksesta toimitettava omaisuuden ositus, jos osapuolilla oli avioliittolain mukainen avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Mikäli osapuolet ovat ennen avioliiton päättymistä tehneet avioehtosopimuksen, jolla avio-oikeus on suljettu pois joko kokonaan tai osittain, avioliiton päättyessä avio-oikeudesta vapaan omaisuuden osalta suoritetaan osituksen sijasta omaisuuden erottelu.
Avioliitto päättyy joko toisen puolison kuoleman taikka avioeron vuoksi. Molemmissa avioliiton päättymistilanteissa omaisuuden osituksen tekeminen on välttämätöntä. Lähtökohtaisesti osituksen tekeminen aloitetaan osituslaskelman laatimisella. Osituslaskelmassa molempien puolisoitten avio-oikeuden alaisen omaisuuden nettomäärä lasketaan yhteen ja jaetaan kahdella, jolloin saadaan tietoon, mikä on kummallekin kuuluvan avio-osan laskennallinen määrä. Enemmän omistava on velvollinen maksamaan toiselle osapuolelle tasinkoa sen verran, että kummallekin tulevan omaisuuden määrä on yhtä suuri.
Tämä on siis avioliittolain mukainen pääsääntö siitä, miten ositus toteutetaan. Kuitenkin eräissä erityistilanteissa kaavamaisen pääsäännön mukaisesti suoritettu ositus ei johtaisi oikeudenmukaiseen ja kohtuulliseen lopputulokseen.
Tämän vuoksi yksittäistapauksissa ositusta voidaan toisen osapuolen vaatimuksesta sovitella. Avioliittolain mukaan ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua. Säännönmukaisesti toteutettavan osituksen kohtuuttomuus tai siitä saatava perusteeton etu tulee pystyä osoittamaan ja näyttämään, että osituksen sovittelulle on todellinen, lainmukainen tarve.
Jokaisessa epäreiluksi koetussa osituksessa osituksen sovittelu ei siis tule kyseeseen, vaan osituksen sovittelua voidaan vaatia vain silloin, jos lain määräämät tiukat sovittelun edellytykset täyttyvät.
Kohtuuttomaksi voi muodostua esimerkiksi tilanne, jossa lyhyen avioliiton jälkeen osituksen kohteena on enemmän omistavan, mahdollisesti iäkkään puolison omaisuus, joka muodostuu pääasiassa ko. puolison asunnosta. Kohtuutonta voi eräissä tapauksissa olla myös esim. perintönä saadun omaisuuden luovuttaminen tasinkona toiselle puolisolle.
Perusteettoman edun saaminen tarkoittaa osituksen sovittelun yhteydessä sitä, että säännönmukaisen osituksen nojalla toinen puoliso hyötyisi ansiottomasti avioliitosta varakkaamman henkilön kanssa. Tyypillisesti kyse on siitä, että lyhyen liiton purkautuessa ositettava varallisuus on pääosin tai kokonaan jo ennen avioliittoa kuulunut toiselle puolisolle.
Osituksen sovittelua harkittaessa on lain mukaan otettava erityisesti huomioon avioliiton kestoaika, puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat. Sovittelun edellytysten arviointi on kokonaisharkintaa, jossa otetaan huomioon kaikki edellä mainitut perusteet.
Avioliiton kestoaika on ensimmäinen näkökohta, mikä otetaan huomioon sovittelun edellytyksiä harkittaessa. Mitä lyhyempi avioliitto oli, sitä herkemmin sovittelun edellytykset saattavat täyttyä. Jos liitto ei ole kestänyt kauaa, on kummankin puolison varallisuus todennäköisesti pääosin peräisin avioliittoa edeltävältä ajalta. Silloin sovittelu saatetaan katsoa oikeutetuksi. Toisaalta myös esimerkiksi silloin, jos pitkäaikaisessa avioliitossa varallisuus on pääosin kertynyt toiselle puolisolle toisen mahdollistaessa varallisuuden kerryttämisen kotia ja yhteisiä lapsia hoitamalla, voivat sovittelun edellytykset täyttyä.
Toinen huomioon otettava seikka on puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden säilyttämiseksi ja kartuttamiseksi. Kummankin puolison toiminta ja perheen hyväksi antama panos vaikuttaa perheen varallisuusasemaan avioliiton aikana. Perheen taloudellista tilannetta ja kummankin puolison toimintaa tarkastellaan kokonaisuutena sovittelun edellytyksiä harkittaessa.
Kolmanneksi huomioon on otettava muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat. Tällaisena seikkana on pidetty esim. saannon laatua, kuten sitä, onko sovittelun tarpeen herättävä omaisuus saatu esim. perintönä tai lahjana.
Omaisuuden osituksen sovittelu on tarpeellinen ja käyttökelpoinen lainmukainen menettely, johon vetoamista kannattaa harkita osituksen kohtuullisuuden varmistamiseksi.