Kilpailukieltosopimus työsopimuslain 3 luvun 5 §:n mukaisesti
Työnantajan toimintaan tai työsuhteeseen liittyvästä erityisen painavasta syystä voidaan työsuhteen alkaessa tai sen aikana tehtävällä kilpailukieltosopimuksella rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä työsopimus työsuhteen päättymisen jälkeen alkavasta työstä sellaisen työnantajan kanssa, joka harjoittaa ensiksi mainitun työnantajan kanssa kilpailevaa toimintaa samoin kuin työntekijän oikeutta harjoittaa omaan lukuunsa tällaista toimintaa. Kilpailukieltosopimuksen perusteen erityistä painavuutta arvioitaessa on muun ohella otettava huomioon työnantajan toiminnan laatu ja sellainen suojan tarve, joka johtuu liike- ja ammattisalaisuuden säilyttämisestä tai työnantajan työntekijälle järjestämästä erityiskoulutuksesta, samoin kuin työntekijän asema ja tehtävät. Kilpailukieltosopimuksella saadaan rajoittaa työntekijän oikeutta tehdä uusi työsopimus tai harjoittaa ammattia enintään kuuden kuukauden ajan. Jos työntekijän voidaan katsoa saavan kohtuullisen korvauksen hänelle kilpailukieltosopimuksesta aiheutuvasta sidonnaisuudesta, rajoitusaika voidaan sopia enintään vuoden pituiseksi. Kilpailukieltosopimukseen voidaan ottaa määräys vahingonkorvauksen sijasta tuomittavasta sopimussakosta, joka saa enimmäismäärältään vastata työntekijän työsuhteen päättymistä edeltäneen kuuden kuukauden palkkaa. Kilpailukieltosopimus ei sido työntekijää, jos työsuhde on päättynyt työnantajasta johtuvasta syystä.
Kilpailukieltosopimuksen pätevyyttä ja erityisen painavaa syytä arvioitaessa tarkastellaan siis neljää asiaa, 1) toimivatko yritykset keskenään samalla toimialalla, eli ovatko kilpailevia yrityksiä, 2) työnantajan toiminnan laatu ja suojan tarve liike- ja ammattisalaisuuden säilyttämiseksi, 3) työnantajan työntekijälle järjestämää erityiskoulutus, ja 4) työntekijän asemaa ja toimenkuvaa ensimmäisessä yrityksessä. Perusteet kilpailukieltosopimukselle ovat siis varsin moniulotteisia.
1. Toimiala ja kilpailu
Toiminta on lähtökohtaisesti kilpailevaa, kun yritykset toimivat samalla toimialalla. Kilpailutilanne saattaa hovioikeuskäytännön mukaisesti syntyä myös, kun toiminta on ainakin osittain päällekkäistä tai, kun yrityksillä on yhtenevät markkina-alueet. Korkeimman oikeuden mukaan yksin vapaan kilpailun rajoittamiselle on ”lähtökohtaisesti erityisen vähän perusteita” hyväksyttävänä syynä kilpailukieltosopimukselle. Eli todellinen kilpailunrajoitus tulisi olla aina olemassa, näin ollen suojattavan tiedon ja työnantajan toiminnan luonteella on suuri merkitys.
2. Työnantajan toiminnan laatu ja suojan tarve liike- ja ammattisalaisuuden säilyttämiseksi
Työantajan erityinen toimiala saattaa olla peruste kilpailukieltosopimuksen sitomiselle. Toisaalta voidaan todeta, että tietotyö ja tätä myöten liikesalaisuuksien suojan tarve on lisääntynyt kaikilla toimialoilla. Lähtökohtaisesti voidaan sanoa, että suojan tarve on suurempi aloilla, joilla on paljon sellaista henkistä pääomaa, joka voi saada immateriaalioikeudellista suojaa, esimerkiksi tavaramerkin tai patentin kautta. Toiminnan laatua arvioitaessa otetaan huomioon myös alalla toimivien kilpailijoiden määrä. Liikesalaisuuksien suojan ja kilpailukieltosopimuksen tarvetta voi lisätä kilpailijoiden vähäinen määrä. Asiaa arvioidaan aina tapauskohtaisesti ja hovioikeuskäytännön mukaisesti esimerkiksi, kun samalla alalla oli paljon kilpailua ja lukuisat yritykset myivät samoja tuotteita tai palveluita ja yrityksellä oli vakiintunut asema markkinoilla, ei kilpailukieltosopimusta pidetty pätevänä.
Kokonaisuutta arvioitaessa on huomattavaa, että toiminnan laadulla ei ole samanlaista painoarvoa, kuin esimerkiksi yrityksen liikesalaisuuden säilyttämisintressillä. Joskus kilpailukieltosopimusta on perusteltu sillä, että jollain alalla se vain on tapana, esimerkiksi ohjelmistoala, tämä ei kuitenkaan ole riittävä peruste kilpailukieltosopimuksen hyväksyttävyydelle. On kuitenkin tiettyjä aloja, joilla voi olla painava asiakaskunnan säilyttämisintressi, joka on tärkeä peruste kilpailukieltosopimukselle.
Lain esitöiden perusteluista selviää, että erityisen painava syy voi täyttyä yrityksissä, joissa asiakkaat sitoutuvat yritykseen esimerkiksi myyntityötä tekevän työntekijän kautta. Tämä liittyy olennaisesti työntekijän avainasemaan yrityksessä, tästä lisää kohdassa 4. Oikeuskäytännöstä voidaan kuitenkin poimia muutamia aloja, joilla voi olla usein hyväksyttävä syy tehdä kilpailukieltosopimus ja joilla on usein asiakaskunnan säilyttämisintressi. Näitä aloja ovat konsultointipalvelut, vakuutusmeklaritoiminta, henkilöstöpalvelut, sekä myynti- ja edustustyö.
Kilpailukieltosopimus on katsottu hyväksyttäväksi usein sellaisilla aloilla, joilla muutos ja kehitys ovat nopeaa. Tällaisilla aloilla olennaisena kilpailuvalttina voi olla tärkeää tutkimukseen ja kehittämiseen liittyvää tietoa. Tällöin tyypillistä on tehdä kilpailukieltosopimus työntekijöiden kanssa, joiden työtehtäviin liittyy tutkimusta tai tuotekehittelyä. Tähän voi liittyä sellaista tietämystä ja taitoa, joka voi olla immateriaalioikeuksin suojaamatonta, jota muilla kilpailijoilla ei ole yleisesti tiedossa ja käytössä. Yleisesti tiedossa ja käytettävissä olevalla tiedolla on ollut merkitystä myös muissa oikeustapauksissa.
Esimerkiksi teknologiateollisuudessa on lähtökohtaisesti tavallista solmia kilpailukieltosopimus. Korkein oikeus kuitenkin katsoi yhdessä ratkaisussaan, että koska yrityksen toimittamat automaatiojärjestelmät rakennettiin yleisesti saatavilla olevia robotteja käyttäen, ja koska robotteja ohjaavat ohjelmat pohjautuivat tavanomaisiin ohjelmaratkaisuihin, joissa kyse oli lähinnä liikeratojen ohjaaminen tapauskohtaisesti, ei kilpailukiellolle ollut perustetta. Ottaen vielä huomioon, että työssä käytetty tietotaito on kilpailijoilla yleisesti tiedossa ja käytössä, ei vähäisille yksilöidysti räätälöidyille toimituksille annettu suurta painoarvoa.
Kilpailukieltosopimuksia solmitaan toki staattisemmillakin aloilla, joissa muutos ja kehitys ei ole nopeatempoista. Tämä on harvinaisempaa, muttei tavatonta. Kilpailukieltosopimuksen on katsottu olevan perusteltu, kun sillä on suojattu jonkun muun, kuin sen solmijan etuja, esimerkiksi yrityksen asiakkaan etua. Suojattavaan tietoon kuuluu mm. toimeksiannot, asiakassopimukset, tiedot osto- ja myyntitarpeista, yhteystiedoista, strategiat, rekisterit, hintatiedot sekä asiakasrekisterit ja tietokannat, tällöin peruste kilpailukiellolle voi olla myös se, ettei asiakaan kanssa tehdyt sopimukset tulisi kilpailijan tietoon. Usein on siis perusteltua, että asiakassopimusten ja myyntityössä työskennelleen työntekijän kanssa solmitaan kilpailukieltosopimus.
Liikesalaisuuden säilyttämisen suojalle on tarvetta jo siksi, että niiden päätyminen ulkopuoliselle voi aiheuttaa merkittävää, jopa korvaamatonta vahinkoa yritykselle. Tarkoituksena on siis estää työntekijälle syntyvä perusteeton kilpailuetu, joka saavutettaisiin hyväksikäyttämällä edellisen työnantajan liikesalaisuuksia. Erityisen painava syy voi siis täyttyä työnantajan tarpeella säilyttää liikesalaisuudet ja estää toiminnalleen tärkeän tietotaidon siirtymine kilpailijoille palveluksesta lähtevien työntekijöiden mukana. Kun tiedolle ei voida taata riittävää suojaa ilman kilpailukieltosopimusta, voi kilpailukieltosopimukselle olla perusteltu syy.
3. Työntekijälle tarjottu erityiskoulutus
Mikäli työnantaja on kustantanut työntekijälle erityiskoulutusta tehtävään, antanut tälle stipendin tai antanut tällaisen suorittamista varten palkallista vapaata, voi kilpailukieltosopimukselle olla perustelut. Erityiskoulutukseksi ei katsota työnantajan tarjoamaa jatko- tai täydennyskoulutusta, eikä perehdyttämistä. Edelleen työntekijän itsensä kustantama tai hankkima koulutus ei ole hyväksyttävä peruste kilpailukieltosopimukselle, paitsi jos tähän liittyy palkallista vapaata tai stipendi. Erityiskoulutusta ei tule myöskään sekoittaa sopimukseen koulutuskustannuksista.
Erityiskoulutuksen osalta kysymykseen voi tulla myös sen ajallinen kesto, esimerkiksi yli viiden vuoden mittainen koulutussopimus on katsottu kohtuuttoman pitkäksi työntekijän kannalta.
4. Työntekijän asema ja toimenkuva
Peruste kilpailukieltosopimuksille on usein erittäin selvä, kun työntekijän tehtäviin kuuluu tuotekehitykseen, tutkimukseen tai vastaavaan substanssiin liittyvää osaamista, jota kilpailijoilla ei yleensä ole.
Työntekijän asemaa ja toimenkuvaa/työtehtäviä arvioidaan myös esimerkiksi siitä kulmasta, missä asemassa työntekijä on organisaatiossa. Mitä merkittävämpi asema, sitä helpommin painavan syyn edellytyksen täyttyvät. Hallituksen esitöiden mukaan erityisen painavaa syy voi olla olemassa, kun työntekijä asemassaan saa haltuunsa kilpailullisesti tärkeää tai suojattavaa tietoa, taikka hänelle karttuu vastaavanlaista tietoa tai muuta teknistä osaamista.
Myös esimerkiksi esimiesasemalla saattaa olla vaikutusta kilpailukieltosopimuksen solmimisessa. Hovioikeuden ratkaisussa työntekijä oli palkattu operatiivisen päällikön asemaan huolehtimaan yhtiön toiminnan aloittamisesta Turussa. Ko. seikan katsottiin vaikuttavan siihen, että kilpailukieltosopimus oli hyväksyttävä. Merkittäväksi asemaksi on katsottu myös se, jos työntekijällä on oikeus tehdä sopimuksia yhtiön nimissä. Toisaalta pelkästään se, että työntekijän asema yhtiössä on tärkeä, ei automaattisesti oikeuta kilpailukieltosopimuksen solmimista.
Huomion arvoista on se, onko työntekijän asema ollut johtava alun perin kilpailukieltosopimukseen sitouduttaessa. Helsingin hovioikeuden ratkaisussa työntekijän liityttyä johtoryhmään vuosien työskentelyn jälkeen, katsottiin, ettei kilpailukieltosopimukselle ollut edellytyksiä, koska erityisen painavaa syytä sopimuksen solmimiselle, ei ollut työsopimuksen allekirjoitushetkellä työtehtävien ja aseman perusteella. Toisaalta osapuolet olivat jatkaneet sopimuksen noudattamista, kun työntekijä ei riitauttanut sopimusta. Mikäli sopimuksen noudattamista jatketaan sen ehdoista reklamoimatta, voitaisiin mahdollisesti katsoa, että osapuolet hyväksyvät sopimuksen ehdot mahdollisine olosuhdemuutoksineen konkuldenttisesti, tästä ei kuitenkaan ole varsinaista oikeuden ratkaisua, mutta se kannattaa ottaa huomioon asiaa arvioitaessa.
Esimerkkinä myynti- ja edustustyö
Liittyen aiemmin mainittuun asiakkaiden säilyttämisintressiin, työntekijä saattaa olla avainasemassa yrityksen asiakkaisiin nähden, kun tällä on sellaisia tietoja asiakaskunnasta, joita voisi hyödyntää suoraan kilpailijan palveluksessa. Hallituksen esitöissä on katsottu, että tällainen asema voi olla esimerkiksi myyntityötä tekevällä henkilöllä, jonka kautta asiakaskunta sitoutuu yritykseen. Työnantajalla on mm. katsottu olleen asiakkaiden säilyttämisintressi turvallisuuspalveluja myyvän työntekijän työn kautta, kun asiakkaita oli siirtynyt työntekijän mukana uuteen yritykseen varsin merkittävä määrä. Merkitystä ei ollut sillä, oliko työntekijä itse aktiivisesti hankkinut asiakkaita, vai olivatko nämä siirtyneet omasta aloitteestaan. Niin ikään toisessa tapauksessa työntekijän toimiessa tekoniveltuotteiden aluemyyntiedustajana, työnantajalla oli asiakaskunnan säilyttämisintressin mukainen peruste kilpailukieltosopimukselle.
Kuitenkin eräässä hovioikeuden ratkaisussa toimiala- toimisto- ja atk-tarvikkeiden valmistus, myynti ja markkinointi, sekä myyntitehtävät kilpailukieltosopimuksen puoltavina tekijöinä eivät kokonaisarvioinnissa jääneet merkitykseltään kuin vähäisiksi, jolloin tehty kilpailukieltosopimus katsottiin mitättömäksi. Näin olleen yksin myynnissä toimiminen tai myyntimiehen asema ei välttämättä riitä erityisen painavaksi syyksi kilpailukieltosopimusta arvioitaessa. Niin ikään hovioikeuskäytännössä ratkaisulinjana on toiminut, että tavallisessa myyntityössä, johon ei liity asiakassuhteiden erityistä hoitamista, ei useinkaan ole edellytyksiä kilpailukieltosopimukselle. Asiakaskunnan säilyttämisintressiä ei ole katsottu olleen myöskään silloin, kun asiakkuudet ovat olleet kertaluonteisia tai asiakkaat oat olleet muutoin sitoutumattomia työntekijään nähden. Todettakoon vielä, että asiakkaiden säilyttämisintressi ei aina yksin riitä perusteeksi kilpailukieltosopimuksen solmimiselle.
Sitten on työtehtäviä, joihin kilpailukieltosopimusta ei lähtökohtaisesti voida soveltaa. Tällaista työtä ovat suorittavaa työtä tekevät työntekijät tai ns. rivityöntekijät. Oikeuskäytännössä tällaisiksi töiksi on katsottu mm. autonkatsastajan työ, tilintarkastustyö sekä ATK-tukihenkilön työ, jossa työtehtäviin on kuulunut lähinnä yhtiön tietokoneiden ja erilaisten ohjelmistojen asennus, vaikka kyseiset henkilöt olisivatkin olleet erityisen päteviä työssään.
Kuten yllä voidaan huomata, on kilpailukieltosopimuksen hyväksyttävälle syylle kyllä-ei-vastausta merkittävästi monimutkaisempi ja asiaa arvioidaan aina tapauskohtaisesti. Asiassa onkin hyvä kääntyä ammattilaisen puoleen ja välillä ratkaisu saadaan vasta tuomioistuimessa.
Sara-Kerttu Ikonen, lakimies