Avioliittolain lähtökohta
Puolisoiden avio-oikeuden alaisen omaisuuden osittaminen tulee kyseeseen tilanteessa, jossa ositukselle on olemassa ositusperuste, eli puolison kuolema tai avioero. Puolisoilla tulee myös olla avio-oikeus toistensa omaisuuteen. Puolisoilla on avio-oikeus siihen omaisuuteen, jota ei ole poissuljettu avioehtosopimuksella avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta. Mikäli puolisoilla on tosiasiallinen avio-oikeus mihinkään toisensa omaisuuteen, tulee ositus toteuttaa, mikäli toinen puoliso tai kuolintapauksessa kuolinpesän osakas sitä vaatii.
Ositus toimitetaan lähtökohtaisesti nk. puolittamisperiaatteen mukaisesti. Tällöin osituslaskelman perusteella vähemmän omistavalla puolisolla on lähtökohtainen oikeus saada tasinkoa enemmän omistavalta puolisolta.
Kuolintapauksessa toimitettava ositus
Kuolintapauksessa toimitettavassa osituksessa saa omaisuutta luovuttava osapuoli lähtökohtaisesti itse päättää, mitä se haluaa luovuttaa. Luovuttava osapuoli saa myös luovuttaa rahaa sellaisen omaisuuden sijaan, jonka haluaa itse pitää. Tällöin luovutettavissa oleva rahamäärä määräytyy kuitenkin lähtökohtaisesti omaisuudelle osituksessa määrätyn arvon mukaisesti. Ositukselle ei ole laissa säädettyä määräaikaa myöskään kuolintapauksessa. Ositus tulee kuitenkin suorittaa ennen perinnönjakoa.
Kuolintapauksessa leski voi myös vedota avioliittolain 103 §:n mukaiseen lesken tasinkoprivilegiin. Leskelle kuuluva tasinkoprivilegi myöntää leskelle oikeuden olla luovuttamatta omaisuuttaan ensiksi kuolleen puolison perillisille.
Osituksen piiriin kuuluva omaisuus
Ositus kohdistuu avio-oikeuden alaiseen omaisuuteen, jolloin avio-oikeudesta vapaan omaisuuden voi eritellä pois osituksen piiristä. Kun osituslaskelmassa huomioidaan avio-oikeuden alainen omaisuus, vaikuttaa avio-oikeuden alaiseksi tulkittava omaisuus suoraan mahdollisesti suoritettavan tasingon määrään. Avio-oikeudesta vapaan omaisuuden osalta tulee osoittaa mitä omaisuutta on poissuljettu ja millä asiakirjalla. Omaisuuden erottelu toimitetaan avio-oikeuden ulkopuolisen omaisuuden osalta.
Sovittelu
Lähtökohtaisesti osapuolet voivat sopia avio-oikeuden alaisen omaisuutensa jakamisesta sopimusjakona. Myös pesänjakajan toteuttamassa toimitusjaossa pesänjakaja pyrkii ensisijaisesti selvittämään edellytykset sovinnolle.
Mikäli osapuolet eivät pääse keskinäiseen sopimukseen, mutta on tiedossa, että nk. puolittamisperiaatteen mukaan toimitettava ositus johtaisi muuten kohtuuttomaan lopputulokseen, voi ositukselle vaatia sovittelua avioliittolain 103 b §:n perusteella. Tämän mukaisesti ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen, taikka siihen, että toinen puoliso saisi perusteettomasti taloudellista etua.
Osituksen sovittelua harkittaessa erityisesti huomioitavia seikkoja ovat:
-avioliiton kestoaika
-puolisoiden toiminta yhteisen talouden hyväksi ja omaisuuden kartuttamiseksi ja säilyttämiseksi sekä
-muut näihin verrattavat puolisoiden taloutta koskevat seikat.
Osituksen sovittelu voi olla ratkaisu ja peruste myös tilanteessa, jossa avioehtosopimuksen pätevyys on toisen puolison toimesta kyseenalaistettu.
Ositusta voidaan sovitella useilla eri perusteilla, joiden vaikutusten arviointi vaatii kokonaisvaltaista harkintaa. Kohtuuttomuuteen vetoavan puolison tulee myös näyttää lähtökohtaisesti väitteensä toteen.
Tiia Tuovinen, lakimies